Onnekseni en seurannut tämän päivän lähetekeskustelua (tasa-arvoinen avioliittolaki) sen tarkemmin kuin #tahdon2013 -twiittien avulla. Paha ja ahdistava olo tuli jo tuotakin kautta. Pari sanaa aiheesta kotonakin vaihdettiin ja kuulin itseni sanovan, että hyvähän se olisi, jos lapsella olisi sekä isän että äidin malli.
Nyt sitten pohdin, mitä tuo "isä" mahtaa tarkoittaa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi JA naiseksi, eikä Kristuksessa ole miestä eikä naista."Minä ja Isä olemme yhtä", sanoi tuo sama Kristus itse. Isästään paljon muutenkin puhui, siitä taivaallisesta. Siitä, joka siis katsoi meidät kaikki, sukupuolesta riippumatta, omaksi kuvakseen.
Entäpä, jos tuo isyys ylipäätään ei riipukaan siitä, onko jollain munat vai ei? Entä jos onkin kysymys siitä, onko jollain munaa vai ei? Oikeasti - munia tärkeämpää lienee se, että osaa ja uskaltaa kantaa vastuun. On jollain tavalla vahvempi. Tiukan paikan tullen osaa ottaa sen perheen pään roolin. En jaksa nyt pohtia, mitä muuta, tämä ajatus yllätti omankin pään. Mutta sellaisen mallin jokainen lapsi kaiketi tarvitsee. Kuin myös sen äidin. Liittyykö siihen rooliin sitten enemmän jotain hoivaamista ja huolehtimista? Sovittelua?
Ovatko nuo isän ja äidin roolit edes millään tavalla omia roolejaan - tokkopa ainakaan toisiaan poissulkevia? Joku on enemmän jotain ja joku toinen vähemmän jotain muuta. Silti kai perheessä jollain tavalla määrittyy se, kuka on isä ja kuka äiti. Yksi hoitaa molemmat roolit vaivattomasti itse, toinen kamppailee tuntien itsensä yksinhuoltajana riittämättömäksi. Jossain perheessä huudetaan sen vastuunkantajan tai huolehtijan perään, munilla tai ilman.
Jatkan miettimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti