Eihän se kukkokaan käskien laula, sanovat. En tiedä, koskaan en ole kukkoa komentanut. Mitä nyt fasaanille ikkunan takaa meuhkannut. Enkä taatusti käske fasaania laulamaan, niin hullu en ole.
Jos joku minulle sanoo, että kirjoitapa juttu, en muuten kirjoita. En enää. Oli sekin aika, että helposti sain pyynnöstäkin asiani paperille, mutta en enää. Nyt kirjoitan, kun siltä tuntuu ja siitä mistä haluan. Sillä tavalla kuin haluan. Lukijan vastuulla. Riippumatta siitä, sopiiko se vai ei. Itse taidan olla itselleni se ainoa este, kuten nytkin. Vaikeapa oli tätäkin blogia perustaa. Kun kirjoittaa jotain tällä tavalla nettiin, tietää jo kirjoittaessaan, että ihan turha on kuvitella kirjoittavansa ihan vain itselleen. Kyllä sitä kuitenkin miettii, mitä ja miten sanoo. Ei päiväkirjassa sellaisista välittänyt. Kunhan kirjoitti ja nautti siitä, että sai sanottua. 'Rakas päiväkirja...' Vaikka en koskaan tuolla tavalla juttujani aloittanut.
Vitsit, eka teksti tänne kirjoitettu, ja vielä olen hengissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti