Ei kertakaikkiaan. Kauhea haloo nyt sitten siitä, että tuo samainen Räsänen oli mennyt lausumaan, että helpompi olisi kristittyjen maahanmuuttajien tänne sopeutua kuin muslimikollegojensa! Siis mikä tässä mättää - eikös asia oikeasti ole näin??? Jos ajatellaan tilannetta, että meillä on rinta rinnan kaksi ihmistä, toinen kristitty ja toinen muslimi, ja vain toiselle suodaan mahdollisuus tänne ihanaan Suomeen tulla - kummalle se oikeus pitäisi suoda ja millä perusteella? Ja kummalleko tämä Suomemme sitten ihanaisempana näyttäytyy ja kumpiko sopeutuu todennäköisesti (siis en sano varmasti) helpommin?
Se, että Räsänen meni ääneen sanomaan, että mieluummin kristittyjä tänne, kiitos, olikin sitten väärin. Siitäkin huolimatta, että onhan se nyt oikeasti totta, että on taatusti ihmiselle helpompaa, jos edes jotain tuttua löytyy! Niin meille vastaanottaville kuin erityisesti sille, joka joutuu johonkin ihan uuteen tulemaan. Tässä on vähän sama tilanne kuin siinä, jos työpaikkaan hakee kaksi pätevyydeltään, kokemukseltaan ja sopivuudeltaan samanlaista ihmistä, erona vain sukupuoli. Kummanko 'saa' silloin valita? Eikö käy niin, että jos valitset miehen, sinua syytetään sukupuolisyrjinnästä? Jos näistä kahdesta maahanmuuttajasta, jotka molemmat tarvitsevat paikan jatkaa elämäänsä, valitaan se kristitty, olemme jonkin sortin rasisteja siitäkin huolimatta, että tällä keinolla todennäköisesti ainakin luomme edes mahdollisuuden sille, että tämä vieraaseen kulttuuriin tuleva löytää edes jotain itselleen tuttua ja ehkä pääsee piirun verran helpommalla omassa elämässään.
Sitäpaitsi: jos vaikkapa joku vihreitten tai kenenkä tahansa kansanedustajista tai vaikka itse puoluejohtaja olisi jollain tavalla tämän saman asian suoltanut suustaan ilmoille, olisiko se silloinkin tuomittu pöyristyttävänä? Vai olisiko silloin nähty se inhimillinen ja ihmistä muuttuvissa olosuhteissa ymmärtämään pyrkivä yksilö? Jotenkin luulen, että sillä on tässä nyt väliä, kuka asiasta puhuu.
Jos itse joutuisin lähtemään täältä pakon edessä jonnekin pysyvästi, toki toivoisin, että ympärillä olisi ihmisiä, joilta vaikeassa paikassa saisi ymmärrystä. Helpommin sopeutuisin (näin luulen) kulttuuriin, jossa on kristillinen perinne. Islamilaisessa yhteisössä voisi olla varmasti mielenkiintoista elää jonkin aikaa - mutta entä jos en tietäisi, kauanko vai loppuuko se lainkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti