Jospa vain elettäisiin ihmisiksi tätä elämää...

Tämän tekstin kirjoittamisen olen näemmä aloittanut jo joskus viime elokuussa, mutta kesken jäi. Enpä tätä hukkaankaan heitä, kunhan hiukan hion ja jatkan muulla mielen päällä olevalla. Koronasta alkuun.

Olisihan ihmiskunta hyvin pärjännyt ilman koronaakin. Se nyt kuitenkin jostain pompsahti ja sen kanssa on elettävä. Tämän sukupolven onni on se, että lääketiede on kehittynyt hurjasti viimeisten parisadan vuoden aikana ja meillä on mieletön määrä tietoa käytössämme. Tällä hetkellä on monia erilaisia koronaa vastaan kehitettyjä rokotteitakin. Kummallista mielestäni se, ettei niitä enemmän anneta, vaan jostain syytä sitä olemassa olevaa varastoa pantataan. Koronan ties kuinka mones aalto on edelleen meneillään ja rokotteista on hyötyä niiden vakavien tautimuotojen torjumisessa ollut. Tutkijat taatusti koko ajan jatkavat paremman rokotteen kehittelyä, joten joutaisihan nämä entiset jakeluun. 

Mikä kumma saa jotkut ihmiset kuvittelemaan, että tämä korona olisi pahantahtoisten päättäjien aikaansaama ja sitä vastaan kehitetyt rokotteet joku kiero juoni ihmiskunnan tuhoamiseksi? Nekö päättäjät, jotka eivät pysty sopimaan asioista niin, että sodat loppuisivat tai että maailman hyvinvointi jakautuisi tasapuolisesti, olisivat yht'äkkiä pystyneet sopimaan siitä, että rokotetaanpa porukka myrkkyliuoksella ja tapetaan väkeä? Käsittämätöntä shaibaa sekin, että vaikkapa krematorioiden tai ruumishuoneiden "ylikansoitus" johtuisi jotenkin rokotekuolemista. Porukkaa kuolee, ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä todennäköisemmin loppu on lähellä. Melko suuri määrä viime aikoina kuolleista on kuulemma ollut ihan kunnioitettavaan ikään päässeitä. En ole kuolinilmoituksia seurannut, mutta enpä myöskään ole kuullut yhtään tavallisuudesta poikkeavia kuolinuutisia. Tuttavapiirini ja sukuni on säilynyt normaalisti elävien kirjoissa rokotteista huolimatta. Maailman sivu ihmisiä on kuollut kaikenlaisiin sairauksiin nuorempanakin - eivät nuo silloin tällöin uutisotsikoissa olevat tapaukset millään tavalla normaalista poikkea. Sitä paitsi maailma on muuttunut ja yhä useampi toivoo tuhkausta. Onko ihme, jos krematoriot ruuhkaantuvat? Ei se tuhkaus sentään mikään muutaman minuutin pullanpaisto-operaatio ole.

En käsitä sitäkään, miksi näiden vänkääjien mielestä rokotteiden ottajat ja/tai maskien käyttäjät ovat olleet niitä ”hysteerisiä” tai jossain pelossa eläviä. Itsehän he ovat suunniltaan keksimiensä haittojen ja maailmanjärjestysten vuoksi. Olenko itse pelännyt koronan aikana – omasta mielestäni en. Tiettyä varovaisuutta joissain tilanteissa kyllä olen pyrkinyt noudattamaan (en edelleenkään mene väkisin suuriin yleisötapahtumiin tai ahtaisiin tiloihin vieraiden ihmisten kanssa, pidän mieluusti etäisyyttä jonoissa, kättelyä vältän jne.). Nämä toimet sopivat minulle vallan mainiosti, olen muutenkin hiukan ihmisjoukkoja karttava luonne. Mieluummin seison sivussa, valmiina poistumaan paikalta tilaisuuden tullen. Maskikin on ollut sikäli kiva, ettei ole tarvinnut näyttää kuin puolet rumasta naamastaan. Ja saa rauhassa sen suojissa irvistellä typeryksille. Käsienpesun fanitus on yksinomaan hyvä asia. Ei sillä ihmisen luontaista bakteerikantaa tuhota, mutta onpahan ainakin ollut vähemmän mahatauteja liikkeellä.

Pelottaako tai onko minua pelottanut korona – ei omasta puolesta. Ei varsinaisesti läheistenkään vuoksi, vaikka toivonkin, että siltä säästyisivät, etenkin he, joilla jo muitakin terveyshuolia on. Epätodennäköistä kuitenkin, että siltä kukaan lopulta säästyy. Rokotteiden ansiosta uskon sen kuitenkin useimmille lievänä tulevan, kun tulee.

Nyt nämä samat rokotettuja maskia käyttäneitä hysteerikoiksi syyttäneet aikovat ilmeisesti panikoida tuon apinarokon tiimoilta. Että muka sekin olisi joku päättäjien keksimä juttu, jolla voidaan jälleen hiukan ihmisiä rajoittaa ja pitää otteessa. Tauteja tulee, tauteja menee ja niitä yritetään hillitä niillä toimilla, joita on käytettävissä. Aivan käsittämättömiä vöyhkääjiä, itseoppineita mukatietäjiä. "Meille ei kerrota totuutta! Meidät halutaan orjuuttaa!" Kyllä se totuus on ihan tuossa nenän edessä. Totuus nyt vain sattuu olemaan muutakin kuin sitä, mitä me tällaiset yleistiedon varassa toimivat maalaisjärkiset ymmärrämme. Internetin palstoja seuraamalla ja guugeloimalla ei pysty päihittämään vuosikausia omaa alaansa tutkineitten ihmisten asiantuntemusta, ei, vaikka kuinka sitä "omaa tutkimusta" on tehnyt ja "ottanut asioista selvää". Minä uskon siihen, että tutkijat ja lääkärit oikeasti oman alansa tuntevat ja tällaiset yksiköt kuin WHO ja THL ovat ihan vilpittömin mielin suosituksiaan ja päätöksiään tekemässä. Minua ei kukaan ole orjuuttamassa, eikä viemässä vapauttani, vaikka uudelleen joihinkin yhteiskunnan sulkuihin joutuisimmekin.

On olemassa asioita, joiden puolustamiseen voisi tämän koronadenialistienkin hysterian voiman suunnata. Ihmisen oikeus olla oma itsensä ilman seksuaalista häirintää, naisten oikeus päättää itse siitä, ovatko valmiita synnyttämään odottamansa lapsen ja ihmisten oikeus rakastaa, ketä haluavat.

Selvää pitäisi olla se, että kenenkään hameen alle ei mennä ilman lupaa kurkkimaan ja kuvaamaan. Selvää pitäisi olla sekin, että toinen ihminen saa pukeutua, kuten haluaa. Täyttä typeryyttä etenkin joidenkin uskovaisten piirien närkästely siitä, että Iiris Suomelan reisi näkyi Vähäkainun ottamassa kuvassa. Kuulemma suorastaan siveetöntä tuollainen istuminen jalka toisen päällä. "Eikö jo koulussa opeteta, kuinka hameessa istutaan?" Ei opeteta. Koulussa kyllä opetetaan kunnioittamaan toista ihmistä. Opetetaan sekin, ettei toisen ihmisen kuvia luvatta julkaista. Suomelan tapauksessa ei ole kysymys edes mistään siveettömästä tai erityisen paljastavasta pukeutumisesta. Asiallinen, eduskunnan pukeutumiskoodiston mukainen mekkohan tuo hänen päällään oli. Ja sitten joku itsensä tärkeäksi tunteva Vähäkainu kehtaakin mennä vähän muka vitsinä "pöyristymään" ja tuntemaan itsensä ahdistelluksi. Tuohan on täysin tiukan islamilaisuuden ajattelun mukaista, jos naisihmisen pukeutumista ruvetaan säätelemään sillä perusteella, että miesihminen jotenkin kokee tulleensa häirityksi katsoessaan naisen paljasta pintaa. Vähäkainu pysyköön ihan oman mielenrauhansa vuoksi tiiviisti sisätiloissa etenkin kesäisin, ettei häntä vain häirittäisi. Jos olisi kysymys siitä, että Suomela jotenkin tarkoituksella itseään paljastelisi työpaikallaan, häneen kohdistuvat moitteet ymmärtäisin, mutta nyt minulta ei löydy mitään sympatioita minkään sortin "siveellisyyden puolustajia" kohtaan tässä tapauksessa. 

Mitä tulee yleiseen pukeutumiseen, olen sitä mieltä, että jos ero arkipukeutumisen ja jonkinlaista parinmuodostushuomiota hakevan tai toisen ihmisen seksuaalisen kiinnostuksen herättämiseen tähtäävän pukeutumisen säilyisi, elämä olisi kiinnostavaa. Jos tuo raja häipyy ja kaikkialla pukeudutaan samalla tavalla, ihmisen elämästä tulee tylsää. Toki, jos vaatteissaan viihtyy, mikäpä siinä sitten. Ihan arjessa liian paljastava pukeutuminen ei välttämättä ole mielestäni tarpeellista. Tällä paljastavalla tarkoitan perskannikoitten, nännipihojen tai vesirajan esittelyä normiarjessa (uimarannat eivät kuulu tähän tarkoittamaani "arkeen"). Jos nyt johonkin kapakkakierrokselle joku haluaa paljastavasti pukeutua, se on hänen valintansa, kunhan pysyy lain määrittelemissä rajoissa. Paljastava pukeutuminen ei kuitenkaan ikinä, milloinkaan, missään oikeuta toista ihmistä käymään käsiksi tai muuten ahdistelemaan. Tokihan pukeutumisella voidaan vihjailla kaikenlaista - myös etsiä sitä kumppania tai ihan vain vaikka yhden illan suhdettakin - mutta on ihmisellä ihan omaksi ilokseenkin oikeus pukeutua tavalla, joka jonkun toisen mielestä saattaa olla ns. rietasta. Jotkut pöyristyvät jo pelkästä polvien näkemisestä tai siitä, että paidan etumuksesta näkee, missä nännit ovat (oi hurja, kukaanhan ei toki tiedä, että normaalisti ihmisellä on nännit!). Ja tämä nännihommakin kauhistuttaa tiukkapipoja vain naisten kohdalla.

Mitä sitten tulee tuohon uutisotsikoissa olleeseen Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden aborttipäätökseen... voi hyvänen aika. Tämä maailma ei ole ihannemaailma. Ihannemaailmassa kaikki raskaudet olisivat toivottuja, äidit voisivat huoletta lastansa kantaa, syntyvät lapset terveitä, kaikki sukupuoliyhteydet vapaaehtoisia, ehkäisy ei koskaan pettäisi jne. Näin ei valitettavasti ole. Sille ei mitään voi, että ihmisellä on seksuaaliviettinsä. En näe edes Raamatusta sitä, että seksin ainoa tarkoitus olisi lisääntyminen. Mihin tarvittaisiin rakkautta ja pysyvämpää parinmuodostusta, jos vain lisääntyminen olisi tähtäimessä? "Täyttäkää maa!" Jep, täytetty on, vaikeuksia siitä ihmiselle on seurannut. En kannata sitä, että ihmiseltä henki riistetään. Ymmärrän, että abortissa näin kuitenkin käy riippuen siitä, mistä elämä katsotaan alkaneesi. En lähde kuitenkaan sitä arvioimaan, missä vaiheessa alkion/sikiön voidaan ajatella olevan elossa oleva ihminen. Parasta olisi, jos kaikki raskaudet voisivat jatkua ja lapset syntyä. Tämä elämä ei vain läheskään aina tarjoa vain helppoja vaihtoehtoja. Ne naiset, jotka raskautensa vuoksi ovat tavalla tai toisella veitsenterällä (terveys ei kestä, talous ei kestä, voimat eivät riitä, kaikki muut elämän suunnitelmat romahtavat raskauden myötä, tulevan lapsen mahdollinen vammaisuus olisi ylipääsemätön taakka tai se kamelin selän katkaiseva juttu...), joutuvat tämän oikeuden päätöksen myötä ahtaalle. He, jotka tätä päätöstä Jumalan mielen mukaiseksi väittävät, ovat kyllä hakoteillä. Eikö Jumalan mielen mukaista olisi maailma, jossa näitä muita ongelmia ei olisi? Maailma, jossa ihmiset olisivat niin onnellisia ja hyvinvoivia, että uudetkin ihmiset olisivat sinne sydämellisesti tervetulleita? Ei abortin kieltäminen vie maailmaa yhtään synnittömämpään suuntaan. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja ja niistä on valittava.

Kuinkahan moni heistä, jotka ovat aborttiin päätyneet tai sitä joutuvat vaihtoehtona edes pohtimaan, ovat niin sanottuja "Jumalan lapsia" eli uskossa? En puhu nyt heistä, jotka ovat jonkin uskonnollisen yhteisön tiukassa otteessa ja elävät yhteisön periaatteiden mukaan, vaan heitä, joilla on vilpitön, elävä, henkilökohtainen jumalasuhde. Ehkä siinä tilanteessa on helpompi hyväksyä myös vaikkapa suunnitelmien romuttuminen tai mahdolliset taloudelliset ongelmat, koska luultavasti luottamus Jumalan huolenpitoon on vahva. Ehkä "tarvetta" aborttiin ei edes tule, vaikkei raskaus olisi juuri silloin toivottukaan. Tosin voisi kuvitella, että elävässä uskossa olevalla  myös luottamus Jumalan anteeksiantoon on vahva, eikä helvetti abortin vuoksi heti kutsu. Jos taas aborttiin päätyvä ei ole ns. uskovainen, ei sen abortin tekemättä jättäminen vie sitä ihmistä yhtään lähemmäksi Jumalaa. Tai mistäpä minä tiedän, mitä kautta Jumala kellekin puhuu. Voi olla, että elämä ei-toivotun lapsen kanssa on se sysäys, mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että abortin jälkeen mahdollinen jumalasuhde jossain vaiheessa syntyy.

Minusta on kuitenkin erittäin väärin, että lainsäätäjä tuolla ameriikanmallilla vaikeuttaa naisen oikeutta määrätä itseään varsin vahvasti koskettavasta asiasta. Kuinkahan monen ihmisen elämä (se syntymään joutuva lapsi mukaanlukien) tämän päätöksen myötä päätyy katastrofiin?

Sitten tuo seuraava aihe, joka tarvitsee puolustamista eli ihmisen oikeus rakastaa toista ihmistä. Pride-viikko oli (en sitä kyllä itse tullut millään tavalla huomioineeksi) ja aiheutti kaikenlaista niin meillä kuin maailmallakin. Norjan tapahtumat ovat järkyttävä ääripää, mutta siihen en nyt huomiotani suuntaa. Kansaedustaja Kärnän Pride-lipulla liputtaminen sai täällä kotomaassa ihmisten käämit palamaan. Kuulemma se, että samassa tangossa on sekä Suomen lippu, että Pride-lippu, on suunnattoman paheksuttavaa. Luin Suomen lakia ja asetuksia, enkä suurin surminkaan löydä kummastakaan puolellakaan sanalla mainintaa siitä, ettei samassa tangossa saa kahta lippua olla. Suomen lippu käsketään kyllä arvokkaimmalle paikalle laittaa. Suomalaisuuden liiton ohjeistuksissa puhutaan sitten useasta lipputangosta ja julkisen liputtamisen säännöistä ja kaikenlaista tavoista ja perinteistä, mutta en minä tiedä, millä perusteella Kärnän liputtaminen olisi laitonta. Minulla on omat epäilykseni siitä, mitä Kärnän motiivit tässä tempauksessaan ja sen julkistamisessa ovat. Varma en ole, mutta vahvasti kallistun huomiohakuisuuden puolelle. En tosin tiedä sitäkään,  mihin kohtaan sateenkaarta hän itsensä sijoittaa tai onko tuolla Pride-lipulla hänelle jotain syvempää merkitystä. Se ei tässä ole minulle tärkeää. Ihmettelen vain tuonkin tapauksen kommentoijien reaktioita. "Suomen lippu häpäistään a) sillä, että samassa tangossa on jotain muuta b) sillä, että se joku muu on juuri Pride-lippu jne." Monen mielestä kuulemma Pride-väkikin kauhistelee tätä Kärnän tempausta, koska tietenkin kunnioittavat Suomen lippua. En osaa tuohon kommentoida. Enhän tiedä edes tuntemieni ihmisten mielipidettä siitä, häpäiseekö tuollainen liputtaminen Suomen lippua vai ei. Minun mielestäni ei.

Kärnän motiiveihin siis suhtaudun varautuneesti. Jaksoihan hän siitäkin julkisesti tuohtua ja tuoda itseään otsikoihin, ettei Sideways-festareilla saanut liharuokaa. Festareilla, joiden ennakkomainonnassa jo kerrottiin selvästi, että heillä on vain ja ainoastaan kasvis ja vegaanisyötävää tarjolla. Mitäs meni (tai itse asiassa hänen tukijansa oli mennyt) tuollaiseen paikkaan ilman omia eväitä, jos on pakko lihaa saada ruuakseen? Vähän sama, kuin hetero menisi homobaariin elämänkumppania etsimään ja kiukustuisi, kun ei sopivaa löydykään. Sanoisin, että ihan oma vika.

Joka tapauksessa tuon Kärnän lipputwiitin jälkimainingeissa taas tuli esille se, että "joka paikkaan näiden Pride-porukoitten pitääkin päästä asiaansa tyrkyttämään". On siinä heteroiden tulevaisuus vahvasti uhattuna, jos ei pysytäkään tiukasti mies-nainen -dikotomiassa ja perinteisessä avioliitossa. Jumala ja kaikki suuttuvat ja eikä meillä kenelläkään ole enää toivoa! Erään profeetaksikin itseään tituleeraavan mukaan Jumalan viha lankeaa Suomen päälle ymmärtääkseni niin Pride-asioiden kuin koronarokoteiden, EU:n ja NATO:nkin vuoksi. Joka tapauksessa Venäjä suomalaisten syntien vuoksi tulee meitä kurittamaan. 

Hohhoijaa.

En ole sinisilmäinen Venäjän aikeiden suhteen. Tässä maailmantilanteessa kaikkien on syytä olla varuillaan, etenkin Venäjän naapureiden. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi noiden profeetan eri yhteyksissä mainitsemien asioiden vuoksi tulta ja tulikiveä sen kummemmin Suomen päälle sataisi. Jos sataa, syyt ovat muualla.

Palatakseni Prideen: Kuinka monen elämä olisikaan helpompaa, jos saisi olla hyväksytty riippumatta siitä, minkälainen on tai ketä rakastaa ja jos sukupuolen korjauksiin suhtauduttaisiiin samoin kuin muihinkin lääketieteen keinoin hoidettavissa oleviin korjaamista vaativiin toimenpiteisiin? Moniko olisi säästynyt ahdistukselta ja muilta mielenterveyden ongelmilta? Moniko epäonnistumaan tuomittu kulissiavioliitto oli jäänyt solmimatta ja moniko itsemurha tai -yritys tekemättä? Ja edelleen - kuten jossain aiemmassa tekstissä olen todennut - minä en ole tämän alan asiantuntija ja saatan tietämättömyyttäni puhua väärin termein tai muuten huonosti asian ilmaista.

Maailma nykyään pullollaan aiheita, joita ihmiset paheksuvat. Minä paheksun paheksujia. Yksi minua kiukuttava asia juuri nyt on tämä juttu  ja siihen naamakirjassa liittyvät kommentit. Vanha teksti, mutta nousi tänään esille uutisvirrassani, koska se oli jaettu uusiksi ja sitä kommentoitiin. Kommenteissa parikin oli kovin huolissaan siitä, että johan siinä lapsen identiteetti murskataan, kun aikuiset ovat niin päästään vialla ja sairaita, etteivät lapsen sukupuolta halua kertoa syntymän jälkeenkään. En itse näe mitään syytä olla kertomatta sitä, tuliko tyttö vai poika, mutta enpä kyllä keksi, miksei tuota voisi jättää kertomattakin, jos itse jaksaa kaikki utelut, eivätkä omat ihmissuhteet moisesta poikkeuksellisesta ratkaisusta kärsi. On siinä vaarana sekin, että tästä kertomattomuudesta ärsyyntyneet ihmiset lapsen ympärillä päättävät itse ottaa asiasta selvää. Sitä en soisi yhdenkään lapsen joutuvan kokemaan, että joku ihminen kyselee ja pyytää näyttämään tai kertomaan, miltä pöksyjen alla näyttää.

Millä tavalla lapsen identiteetti kärsisi siitä, etteivät hänen vanhempansa sen kummemmin utelijoille kerro, mitä siellä jalkojen välissä on tai ei ole? Kyllä hän itse asiasta jossain vaiheessa kiinnostuu, vertaa itseään vanhempiinsa, mahdollisiin sisaruksiinsa ja kyselee. Välttämättä juuri tuo jalkovälijuttu ei kuitenkaan ole hänelle se, mikä hänen identiteettiään ensisijaisesti määrittää. Voi olla, että hän luokittelee itsensä pikemminkin sen mukaan, mitkä värit häntä kiinnostavat tai millaisilla leluilla tykkää leikkiä. Tai sen mukaan, millaiset tarinat, pelit, elokuvat tms. kiinnostavat tai millaiset ihmiset ovat ”hänenlaisiaan”. Ja kyllä, mitä todennäköisimmin hän jossain vaiheessa luokittelee itsensä myös joko tytöksi tai pojaksi. Kovasti on väki huolissaan siitä, millaisia mielenterveyden ongelmia tulee nuorelle, joka on "kasvatettu sukupuolettomaksi, eikä tiedä, onko tyttö vai poika." 

Sanonpa nyt,  että tsiisus sentään. Eihän tuossa siitä ole kysymys, etteikö lapselle sukupuolta sallittaisi, eikä varsinkaan siitä, etteikö se lapsi jo paljon ennen murrosikääkin olisi itseään jollain tavoin määritellyt. Ei se sille murkulle yllätyksenä tule, että kappas vain, taidankin olla tyttö/poika. Toivottavasti se mahdollisuus tuolle välillekin sijoittumiseen on sallittua. Varmasti lapset/nuoret tietävät, mitä oma ulkonäkö ja fyysiset piirteet viestittävät, mutta toivottavasti ovat saaneet kasvaa sillä tavalla, ettei ketään väkisin ole yritetty sen enempää mahduttaa kummankaan sukupuolen perinteiseen rooliin tai sieltä poiskaan. Eihän tuollaisessa kasvatuksessa siltä lapselta kuitenkaan mitään yritetä pimittää vaan tarjota kaikki mahdollisuudet. Varmasti sukupuolisensitiivisenkin kasvatuksen valinneet vanhemmat osaavat lastaan tukea siinäkin vaiheessa, kun/jos se lapsi jompaan kumpaan suuntaan enemmän kallistuu. Tokkopa esim. kieltävät autoleikkejä poikalapselta tai leikkelevät hiuksia prinsessakampauksiin mieltyneeltä tyttölapselta pelkästään siksi, ettei sukupuoli paljastuisi ja tuhoaisi siihen saakka onnistunutta salailua.

Lienen avautunut tälle kirjoituskerralle riittävästi. Kesäpäivä kutsuu ulos.